Artikkeli · r8-history-002
B-money ja Bitcoin-paperin viite: mitä Wei Dai ehdotti ja mitä hän jätti avoimeksi?
>
Bitcoinin vuoden 2008 paperin lähdeluettelo viittaa Wei Dain b-money-ehdotukseen ja ajoittaa viitteen vuoteen 1998.[5] Tässä tarkastellaan Dain saatavilla olevaa tekstiä, jonka täsmällistä versiota ja julkaisupäivää ei ole riippumattomasti varmistettu. Paperin viite ei yksin osoita, että nykyinen teksti kaikkine yksityiskohtineen, liite mukaan lukien, oli samassa muodossa vuonna 1998.[4], [5]
Dain saatavilla olevassa ehdotuksessa käsitellään digitaalista rahaa ja sopimuksia, salanimiä, digitaalisia allekirjoituksia ja hajautettua kirjanpitoa. B-money ei ole sama asia kuin Bitcoin; pelkkä viite tai yhtäläisyys ei osoita identtistä toteutusta eikä koko vaikutushistoriaa.[4], [5]
Kaksi ehdotettua mallia, ei yksi valmis verkko
Dai kuvasi tekstissään kaksi protokollaa. Ensimmäisessä jokainen osallistuja ylläpitäisi erillistä tietokantaa siitä, paljonko rahaa millekin salanimelle kuuluu. Siirto välitettäisiin allekirjoitettuna viestinä ja kirjanpitäjät päivittäisivät saldoja ehdotettujen sääntöjen mukaan.[4]
Tekijä itse kutsui ensimmäistä mallia epäkäytännölliseksi, koska se nojasi vahvoihin oletuksiin muun muassa synkronisesta, häiritsemättömästä anonyymistä tiedonvälityskanavasta. Tällaisen kanavan olemassaoloa ei pidä tulkita tekstissä todistetuksi. Se oli mallin lähtöoletus.[4]
Kuvittele kirjanpito, josta jokaisella osallistujalla on oma kopionsa. Pelkkä monen kopion olemassaolo ei vielä selitä, miten kaikki saavat samat viestit oikeassa järjestyksessä tai mitä tapahtuu yhteyden häiriintyessä. Juuri siksi ehdotuksen tiedonvälitystä koskeva oletus on tärkeä osa sen lukemista, ei sivuseikka.
Toisessa mallissa kirjanpitoa pitäisivät vain tietyt osallistujat, joita Dai kutsui palvelimiksi. Hän ehdotti, että ne tallettaisivat varoja mahdollisia rangaistuksia ja palkkioita varten sekä julkaisisivat säännöllisesti sitoumuksia kirjanpitotietoihinsa. Asiakirja toteaa samalla, että palvelimiin täytyy luottaa jossain määrin.[4] Tämä toinen vaihtoehto siirtää siis kirjanpidon ylläpitoa harvemmille osallistujille, mutta ei poista tarvetta pohtia heidän toimintaansa.
Laskentaa ja rahaa koskeva hankala kohta
Ensimmäisen protokollan rahansyntysäännössä osallistuja ratkaisisi laskennallisen ongelman ja julkaisisi ratkaisunsa. Dai ehdotti rahamäärän suhteuttamista laskennan kustannukseen hyödykekorin avulla. Tämä ei ole sama sääntö kuin väite siitä, että Bitcoinin lohkopalkkio määräytyy kunkin louhijan sähkölaskusta.[4]
Tekstin liitteessä Dai tunnistaa itse kustannusten arvioinnin ongelman: kirjanpitäjien pitäisi päästä yhteisymmärrykseen laskennan hinnasta, vaikka laitteiden kehitys ja saatavilla oleva tieto muuttuvat. Vaihtoehdoksi hän esitti molempien protokollien kirjanpitäjille menettelyä, jossa tulevan jakson rahamäärää käsitellään erikseen ja laskentatyötä tarjotaan huutokauppaa muistuttavassa prosessissa. Kirjanpitäjät eivät välttämättä pääse yhteisymmärrykseen. Sekin on ehdotus, ei näyttö toimivaksi todistetusta järjestelmästä.[4]
Entä suhde Bitcoiniin?
Bitcoinin paperissa on yhteisiä kiinnostuksen kohteita: allekirjoitusten käyttö, maksujen välittäminen ja tapa ylläpitää yhteistä tapahtumahistoriaa ilman yhtä maksujen tarkastajaa. Paperi kuvaa lisäksi proof-of-work-ketjua ja perustelee sen turvallisuutta laskentatehoa koskevan oletuksen avulla.[5]
Ero ei ole vain nimessä. Dain ensimmäinen malli lähtee oletetusta erityisestä viestintäkanavasta ja erillisistä saldotietokannoista; hänen toinen mallinsa nimeää kirjanpitoa pitäviä palvelimia. Bitcoinin paperin esittämä lohkoihin sidottu laskentatyö on eri mekanismi. Yhtäläisyydet auttavat ymmärtämään tutkimusongelman historiaa, mutta niitä ei pidä esittää todisteena identtisestä toteutuksesta.[4], [5]
Saatavilla oleva Dain teksti kuvaa ehdotuksen sisällön; Bitcoinin vuoden 2008 paperin lähdeluettelo ajoittaa b-money-viitteensä vuoteen 1998. Lähteet eivät yksin vahvista tarkastellun tekstin tarkkaa versiota tai julkaisupäivää, sen mahdollista laajaa käyttöä eivätkä sitä, mitä myöhemmät kehittäjät tiesivät. Viite ei yksin selvitä vaikutushistoriaa tai todista nykyisen tekstin jokaisen yksityiskohdan ajoitusta.[4], [5]